Pitkiä työpäiviä, kovia treenejä, tiptop puhtaita ja laitettuja koteja sekä superfoodeja. Suorittaminen on nykyään arvostettua; jos pystyt tehdä vaativaa työtä, opiskella, syödä täydellisesti ja treenata tavoitteellisesti samaan aikaan (ja tämä kaikki sujuu kuin tanssi), kelpaat.
Mun mielestä tää on vähintäänkin pelottavaa. ”Ole paras versio itsestäsi” tai ”go hard or go home” on lauseita, jotka varmaan jokainen on kuullut joskus. Täytyykö aina yltää parhaimpaan suoritukseen? Missä vaiheessa ihan perus arjesta on tullut suorittamista? Miksi me ylipäätään suoritetaan niin paljon, kenelle me halutaan todistella ja mitä?

Mä myönnän, että meinaan itsekin välillä ajautua tilanteeseen, jossa kalenteri on tupaten täys töitä, ja jossain vaiheessa täytyis ehtiä kokkaamaan ja liikkumaan, nähdä läheisiä ja ystäviä sekä hoitaa perus arkiaskareet kotona. Mä voin kuitenkin myöntää senkin, että mä en todellakaan pysty tuohon kaikkeen. Huomaan heti, jos mun elämä käy liian kiireiseksi; syön huonommin, liikun huonommin, nukun huonommin, oon stressaantunut ja huonolla tuulella. Voin huonommin. Mitä järkeä? Niimpä, ei mitään.

Se on fakta, että joskus elämässä vaan on kiireisempää. Aina tilanteelle ei välttämättä itse voi mitään. Usein me kuitenkin voidaan tehdä paljonkin kiireen helpottamiseksi, ja se on erityisesti järkevää silloin, kun kiireinen ja stressaava tilanne pitkittyy. Ihan vaan vaikka sanomalla ”ei”, voi kalenteriin yllättäen järjestyä enemmän vapaa-aikaa. Monesti me laitetaan liian paljon asioita oman hyvinvointimme edelle.

Mä teen yrittäjänä usein aika pitkiä päiviä, mutta mulla on muutamia keinoja, miten pääsen tarpeeksi usein ihan vain olemaan, suorittamatta yhtään mitään. Ensinnäkin, mä pidän lähes aina viikonloput vapaina. Joskus toki tulee poikkeuksia, mutta jos työ on mahdollista tehdä arkena, teen sen silloin. Lisäksi pyrin siihen, että mulla olis joka päivä ainakin pari-muutama tunti vapaa-aikaa. Tällöin ehdin liikkua, hoitaa kotiaskareita ja vaan olla! Lomia otan rohkeasti (kyllä, yrittäjäkin voi pitää lomaa!), kunhan ne suunnittelee hyvissä ajoin etukäteen, niin tietää olla ottamatta työjuttuja lomille.
Työn ulkopuolellakin on hyvä muistaa olla armollinen itselleen; ei ole katastrofaalista, jos treeni jää joskus väliin. Aina liikuntaa ei tarvitse myöskään suorittaa verenmaku suussa, vaan on ihan ok myös höllätä. Juoksuintervallien sijaan hölkkäile rauhakseltaan, rankan metconin sijaan tee sama treeni, mutta rauhallisempaan tahtiin. Vaihda salitreeni joogaan ja väsyneenä korvaa treeni kunnon yöunilla!
Ruuankin kanssa saa mennä sieltä, missä aita on matalampi, terveellinen ruoka ei todellakaan vaadi tuntien kokkailua, ihmeellisiä superfoodeja tai muitakaan hifistelyjä. Perusruoka riittää.
Pohdi, missä asioissa juuri sä suoritat liikaa tai mihin asioihin sulla menee turhan paljon arjessa aikaa. Tämän jälkeen tee konkreettisia valintoja ja toimenpiteitä päästäksesi irti liiasta suorittamisesta ja raivataksesi lisää vapaa-aikaa itsellesi.

Todella tärkeää on myös muistaa se, että meitä ei ole varustettu samanlaisilla akuilla. Toisen akku ei kaipaa niin usein lataamista kuin jonkun muun. Kenenkään akku ei kuitenkaan ole ikuinen, vaan jokainen tarvii lepoa. Mutta se, minkä verran sitä tarvitsee, on yksilöllistä.

Muistakaahan relata, aina ei tarvitse jaksaa!

~ Amanda


2 Comments

Elina Bergroth · 14. marraskuuta 2018 at 12:36

Toi on ihan totta, että kaikilla meillä on erilaiset akut ja jokainen lataa niitä omalla tavallaan. Toisille akkujen lataaminen voi olla pitkät yöunet, toisille pitkät kävelylenkit metsässä. Itse lataan akkuja viikonloppuisin, kun arkipäivät on painettu töitä ja kovia treenejä. Viikonloppuna tulee yleensä tehtyä niitä rennompia salitreenejä, käytyä joogassa ja tehtyä kotiaskareita. On kyllä parasta, kun viikonloppuisin jää aikaa myös kavereiden näkemiselle ja keskeneräisille projekteille, pidemmistä yöunista puhumattakaan. Törmäsin joku aika sitten Donald Trumpin väitteeseen, että ihminen on kuin patteri – hänellä on vain rajallinen määrä energiaa, jota ei kannata turhaan tuhlata treenaamisella. Ei taida pressa olla tietoinen siitä, että on olemassa myös uudelleen ladattavia pattereita. 🙂

    user · 15. marraskuuta 2018 at 09:02

    Näimpä juuri! 🙂 Vapaalla on kyllä ihanaa, kun voi tehdä juttuja rauhalliseen tahtiin ilman mitään kiirettä. Ja ainakin yksi hidas aamu täytyy viikossa olla, ne on ihan parhautta! Joo, empä itsekään kyllä allekirjoita tuota väitettä… Sitäpaitsi treenistä saa aina mukavasti energiaa! Eli toimii kuitenkin myös oivana tapana ladata akkuja, kunhan löytää itselle sopivan tavan ja määrän liikkua. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *